Yleisrahasto

Ornamo-säätiön yleisrahasto muodostuu lahjoituksista, joita ovat antaneet Alva Bergroth, Arttu Brummer,  Eeva Renvall, Marja Suna, Lena Strömberg, Hannu Kähönen, Ilmari Tapiovaara, H.J. ja Irmeli Viherjuuri, Anna-Liisa Wiikeri ja Gerda ja Salomo Wuorio.

Arttu Brummerin rahasto

Kuva: Designmuseo. Kuvaaja tuntematon.

Karl Artur Brummer, Kaarle Arttu Brummer-Korvenkontio syntyi 10. toukokuuta 1891 Hämeenlinnassa. Muotoilija Brummer oli suomalaisen taideteollisuuden keskeinen vaikuttaja. Hän toimi Taideteollisen keskuskoulun opettaja ja vuodesta 1944 sen taiteellisena johtajana.

Valmistuttuaan huonekalusuunnittelijaksi vuonna 1913, perusti Brummer oman suunnittelutoimiston. Taideteollisessa keskuskoulussa hänen opetusaineitaan olivat yleinen sommittelu, huonekalusommittelu ja muoto-oppi. Lisäksi hän opetti oman kiinnostuksensa pohjalta heraldiikkaa.

Arttu Brummer oli aktiivinen kirjoittaja ja kriitikko. Brummer edusti konservatiivista vastakohtaa 1930-luvun funktionalismille, jota edusti esimerkiksi Alvar Aalto. Brummerin tyyli sijoittui art decon sekä 1920-luvun klassismin välimaastoon. Brummer suunnitteli sisustuskokonaisuuksia muun muassa Eduskuntataloon sekä Helsingin yliopiston päärakennuksen uudelle puolelle. Hänen suunnittelemansa lasiesineet ovat uniikkitöitä.

Brummer on ollut naimisissa kahteen kertaan, 1923-1925 tekstiilitaitelija Eva Anttilan kanssa ja 1926-1951 tekstiilitaiteilija Eva Ester Martion kanssa. Lapsia Brummerilla on yksi, lääketieteen ja kirurgian tohtori, dosentti ja professori Markus Aron Kristian (s. 1931).

Brummerin omaisuuden tuotosta jaetaan stipendejä Ornamo-säätiön yleisrahastosta.

Lähde: Arttu Brummer – Taideteollisuuden tulisielu (kirj. Jarno Peltonen, toim. Marianne Aav).

Hannu Kähösen rahasto

Hannu Kähönen (1948-) valmistui teolliseksi muotoilijaksi vuonna 1975 Taideteollisesta korkeakoulusta, jossa on sittemmin toiminut opettajana. Vuonna 1981 Kähönen perusti kansainvälistäkin tunnustusta saaneen muotoilutoimisto Creadesign Oy:n. Kähösen lähestymistapa muotoiluun on kokonaisvaltainen, vahvasti käytännönläheinen sekä luontoa ja käyttäjää kunnioittava.

Kähösen suunnittelutöitä ovat toteuttaneet nimekkäät kotimaiset ja ulkolaiset yritykset kuten Abloy, Suunto, Martela, Tulikivi, Bombardier ja Siemens. Creadesign on muotoillut Helsingin kaupungille useita kohteita, kuten matalalattiaraitiovaunun ja roska-astiat.

Hannu Kähöselle on myönnetty useita merkittäviä palkintoja ja tunnuksia: Vuoden teollinen muotoilija 1992, Pro Finlandia 2001, Taitelijaprofessuuri 2006, Valtion taideteollisuuspalkinto (kahdesti), Baden-Württembergin designpalkinto 2005, IF-designpalkinto 2007, Kaj Franck muotoilupalkinto 2009 ja Creadesign Oy:lle vuonna 2011 myönnetty Ornamo-pallo.

Hannu Kähösen rahasto on osa Ornamo-säätiön yleisrahastoa, josta voidaan myöntää apurahoja Teollisuustaiteen Liitto Ornamo ry:n jäsenten hankkeille, jotka painottuvat ympäristöystävälliseen muotoiluun.

Gerda ja Salomo Wuorion rahasto

Kuva: Salomo ja Gerda Wuorion säätiö

Salomo Backberg syntyi 28. elokuuta 1857 Hausjärvellä Etelä-Hämeessä ja 12-vuotiaana hän lähti kotoaan ansaitsemaan itse elantonsa Helsinkiin. Nuori mies aloitti maalarinuransa oppipoikana maalarimestari Kyrklundin liikkeessä, eteni maalarikisälliksi ja opiskeli Tukholmassa sekä teki töitä Tukholmassa ja Turussa.

Salomo Wuorio perusti oman maalausliikkeensä Helsinkiin tammikuussa 1890 Valtionarkiston maalaustöiden ollessa vielä kesken. S. Wuorion maalausliike nousi 1890-luvun aikana Helsingin ja koko Suomen johtavaksi maalausyritykseksi.

Salomo Wuorio avioitui 19. toukokuuta 1896 Gerda Maria Långhjelmin kanssa. Pariskunta sai kolme lasta, yhden tyttären ja kaksi poikaa.
Salomo Wuorio oli merkittävä persoona 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alkupuolen Helsingissä. Hänellä oli läheiset suhteet moniin kuvataiteilijoihin ja arkkitehteihin ja hän teki useita lahjoituksia Suomen taide-elämälle. S. Wuorion maalausliike teki paljon yhteistyötä ajan huomattavien taiteilijoiden ja suunnittelijoiden kanssa. Salomo Wuorio oli merkittävä taiteen ja kulttuurin tukija, joka ei halunnut tuoda itseänsä esiin. Vuoteen 1932 mennessä Salomo Wuorio oli nimetty Suomen maalarintyönantajain liiton ja sen Helsingin osaston, Suomen rakennusmestariliiton, Koristetaiteilijoiden liitto Ornamon, Suomen taiteilijaseuran ja Suomen taideteollisuusyhdistyksen kunniajäseneksi.

Wuorioiden omaisuuden tuotosta jaetaan stipendejä Ornamo-säätiön yleisrahastosta.

Lähde: Gerda ja Salomo Wuorion säätiö.